Hei ! Olen työskennelyt vanhustyössä noin 20-25 vuotta ja runoni aiheet nousevat sieltä
matkan varrelta saaduista kokemuksista. Tekstini saattavat tuntua kovilta, kaunistelemattomilta ja
elämän katoavaisuus voi olla liian karu lukea. Tämän runon perustana on muutaman vuoden hoito-
kokemukset vuorokauden eriaikoina. Upota omasta roolista asukkaan roolin oli antoisa matka
tutkia heidän elämänsä viimeisiä hetkiä ja sitä elämänrikkautta, joka katoaa heidän mukanaan.
Elämän päättyminen
koskettava hetki.
Aika pysähtyy
Astuu hiljaisuus
odotus.
Elämä sulkee itsensä
aukaisee portin
odottajalle.
Portista astujalle
aukeaa ajattomuus.
Meille muistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti