Odotan sinua tulevaksi, en tänään, pian.
Elämä riuduttanut minut, kehoni luuksi nahkaksi.
Jos katsoisin peiliin en tuntisi itseäni minuksi.
Poskeni kuoppaiset, huulteni puna vaalentunut.
Vuoteellani makaan hiljaa kuin eloton.
Sanovat, silmieni elävän.
Sydämmeni lyövän vahvasti.
Harvoin kuulen sanoja, koskettavia.
Silmäni kostuvat, katsoessani puhujaan
ja tunnen eloni haituvat rippeet.
Tiedän sinut tulevaksi.
Odotan hetkeä................hetkeä
elämän irtautuessa minusta
Silloin tulet, otat minut ja viet henkeni
uuteen aikaan, valoon.
Et vielä, tunnen sen.
kohta
Kyllä on kovaa tekstiä.
VastaaPoistaToivottavasti runon minä on joku muu kuin kirjoittaja.
Ei ole kirjoittaja. Nämä ovat kirjottajan kokemuksia työnsä
Poistaäärellä elettyjä hetkiä katsellessa elämän hiipumista.
Yritin asettautua niiden osaan joita hoidan runoissani ehkä onnistuin, mutta upea kokemus se oli kirjoittaa lyhyesti viimeisen kodin elämänkaaresta. Aiheen sain työtoverin pyytäessä runon yhteen opiskeluun liittyvään kirjalliseen
työhönsä. Kyllä kosketti syvälle kirjottaa tämä runo.
Kiitos CHR