Mietteitä

                                  Katselen, ikkunasta taittuvaa maisemaa.
                                  valo kiertää puita jattäen varjot vastapuolelle.
                                  Ajatukset liikkuvat eillisen muistoissa.
                                  Puolinukuttu yö painautuu silmäluomille.

                                  En ole surullinen, vihainen tai iloinen.
                                  Olen kaikkia tätä yhtäaikaa.
                                  Kaikki tapahtunut etsii tilaansa
                                  jäsentyäkseen ymmärrykseeni, myöhemmin.

                                  Kaikki oli lopussa jo alusta.
                                  En ymmärtänyt tai en välittänyt ymmärtää.
                                  Tunnemylläys yllätti vaistoni.
                                  Rakkaus kävi koskettamassa unohtui
                                  koputtamaan.

                                  Pysähdyin, en tarvinnut peiliä nähdäkseni
                                  sisälleni, ajatuksia sinusta.
                                  Olet yhden asian ihminen.
                                  Kuljet etsimässä elämää, rakkautta.
                                  Kykenet vain nauttimaan, et antamaan.

                                  Kiedoin odotukseni kynälle eilen ja
                                  huusin perääsi.
                                  Odotin hellyyden koskettavaa tunnetta.
                                  Hierovia sormia hartioille.
                                  Pieniä sanoja, katseita ilmeikkäitä.
                                  En ihmeitä arkeen.
                                  Elävää aitoutta sinulta.
                                  En pettynyt, elämä antoi kokemuksen.
                                  Kaikki koskettaa sisintä.........elämä. 
                               

Jälkeesi

                                              Ovenraosta huminaa
                                              kertoi lähdöstäsi.
                                              Ulko-oven loksahtamaton
                                              kaiku käytävässä.
                                              Ymmärsin,
                                              jäit odottamaan
                                              peräänjuoksuani kuin
                                              ennenkin.

                                              Odotit ulko-ovella
                                              hissin kulkuajan.
                                              En tullut
                                              Kolahdus, tiesin sinun
                                              lähteneen ulos kylmään
                                              maailmaasi.

                                              Istuin kirjoittamaan.
                                              Tummalla sävyllä, syväuurteisin
                                              kirjaimin paperille sanoiksi.
                                              Tunnemuistoni  sinulle.
                                              Kirjoitin tunteiden kadotetusta
                                              kosketuksesta.
                                              Selitysympyräsi eksyneistä
                                              lauseista.
                                              Kaikesta, mistä olisin
                                              halunnut kertoa.

                                              Ajoin ulos ovenraosta
                                              käytävän tyhjyyteen.
                                              Huusin ääneti kirjoittamani
                                              hiljaisuuteen    sinulle.
                                              Olin kaksin itseni kanssa
                                              en yksin.                                                                                                 

Lähdit

                                  Lähdit pois
                                             lähdit vain pois
                                             yksinkertaisesti menit
                                             pois.

                                  Et sanonut
                                             sanoja lyhyitä pitkiä
                                             suljit suusi sanoilta
                                             sanamattomilta.

                                  Katsoit eteesi
                                             katsoit vain eteesi
                                             suljit silmäsi näit
                                             katsomasi.

                                  Et tuntenut
                                             kasvoillasi ele ilmeetön
                                             jätit tunteesi sisimpääsi
                                             kylmiksi.

                                  Lähdit luokse
                                             uuden kosketuksen
                                             tuon kosketuksen
                                             polttavan.

                                  Jäi kuva
                                             väistävän ihmisyyden
                                             vastuu elämälle itselle
                                             särkynyt.



24.4.13          

Kesä

                                              Kesä, asuu tänään minussa.
                                              Katselen, kuuntelen luontoa.
                                              Kesäkadun kevyttä harmoniaa.

                                              Vihreys virittäytyy asfaltin raoista.
                                              Kadoten yön hentoon vaaleuteen.
                                              Hetkeksi, vain keskiyön ajaksi.

                                              Aamuyön linnut herättävät valon,
                                              hämyn katveesta.

Sinulle

                                            Hän poistui, sinulle jäi
                                            muistosi, suru.

                                            Mene sinulle rakkaaseen
                                            paikkaan.

                                            Sirottele surusi kukkina
                                            hänen muistolle.
         
                                            Sulje silmäsi,
                                            hiljaisuus koskettaa
                                            suru poskillasi.
                                            Jää sanaton viestisi
                                            tulleen.
                                           

Vanhainkotitekstini

Hei ! Olen työskennelyt vanhustyössä noin 20-25 vuotta ja runoni aiheet nousevat sieltä
matkan varrelta saaduista kokemuksista. Tekstini saattavat tuntua kovilta, kaunistelemattomilta ja
elämän katoavaisuus voi olla liian karu lukea. Tämän runon perustana on muutaman vuoden hoito-
kokemukset vuorokauden eriaikoina. Upota omasta roolista asukkaan roolin oli antoisa matka
tutkia heidän elämänsä viimeisiä hetkiä ja sitä elämänrikkautta, joka katoaa heidän mukanaan.



                                    Elämän päättyminen
                                    koskettava hetki.
                                    Aika pysähtyy
                                    Astuu hiljaisuus
                                    odotus.
                                    Elämä sulkee itsensä
                                    aukaisee portin
                                    odottajalle.
                                    Portista astujalle
                                    aukeaa ajattomuus.
                                    Meille muistot.
                                   

Jotain enemmän

                                              Saavu hiljaa
                                                         kosketa
                                               kevyesti          kevyemmin
                                               etten tuntisi
                                                         elämän
                                               hidasta            katoavaisuutta
                                               itsessäni.

                                               Vie minut
                                                          aika
                                                jättää             kuihtuva
                                                keho
                                                elo hiipuva
                                                          sulje
                                                silmäni           suudelmalla
                                                iättömyyden.

                                                Ota sielu
                                                           tummasta
                                                tomusta           haihtuvasta
                                                valo valkea
                                                           ympäröi
                                                helmoillasi        kätke
                                                ajalle tähtitaivaan.

Elämän katoavaisuus

                             Odotan sinua tulevaksi, en tänään, pian.
                             Elämä riuduttanut minut, kehoni luuksi nahkaksi.

                             Jos katsoisin peiliin en tuntisi itseäni minuksi.
                             Poskeni kuoppaiset, huulteni puna vaalentunut.
                             Vuoteellani makaan hiljaa kuin eloton.

                             Sanovat, silmieni elävän.
                             Sydämmeni lyövän vahvasti.

                             Harvoin kuulen sanoja, koskettavia.
                             Silmäni kostuvat, katsoessani puhujaan
                             ja tunnen eloni haituvat rippeet.

                             Tiedän sinut tulevaksi.
                             Odotan hetkeä................hetkeä
                             elämän irtautuessa minusta

                             Silloin tulet, otat minut ja viet henkeni
                             uuteen aikaan, valoon.
                             Et vielä, tunnen sen.
                             kohta
          

Mietteitä

                                            Päiviä toisensa perään samantapaisia,
                                            että muistaisin erottaa ne toisistansa.
                                            En mieti tuota.
                                            Riittää minulle, jos jaksan muistaa päivästä
                                            tapahtumia illalla.

                                            Oikeastaan.
                                            Tärkeämpää tuntea olonsa turvalliseksi
                                             tuttujen hoitajien läsnäollessa.
                                             Sama nauru , meno ja ne samanlaiset murheet
                                             kuin minullakin ennen.

                                             Kuuntelen salaa puolikorvalla ihan
                                             julkisesti heidän keskustelujansa hoitojen
                                             yhteydessä.
                                             Mietin näitä keskuteluja yksin jäätyäni
                                             usein tunteet keräytyvät silmäkulmiini
                                             kosketuksesta sisimpääni.
                                             Tunnen itseni vielä ihmiseksi
                                             raihnaisuuteni keskeltä.

                                             Paljoa en enää pysty, syömään
                                             kenties muutama sana irtoaa huuliltani.
                                             Huonoina päivinäni heittäydyn luvallisesti
                                             avuttomuuteen.
                                             Lusikka jää lautaselle katsomaan loppuiko
                                             syöminen jo.
                                             Avun tullessa huonotuulisuuteni tarttuu
                                             hoitajan takinliepeeseen.
                                             Matkalle pois minusta.

                                             Osaisimpa ilmaista kiitollisuuteni
                                             hoitajilleni oiken.

Vanhainkodissa

                                   Tänne elämänrattaani minut saattoivat
                                    vanhainkotiin pois oman pihan nurkista.
                                    Sairauksien salakaval seura kunnon rappeutti.
                                    Kautta mutkien elamäni asettui tähän kotiin
                                    ehtoopuolenodotuksen hetkiksi.
                                    Kolme vuotta takana jos oikein muistan.
                                    Päivien sekalaista eloa terveyden vaihtuvaa vointia.
                                    Olen kuitenkin tyytyväinen.
                                    On turvallista sulkea silmät odottaen unta
                                    tietäen, ettei ole yksin, huolehditaan.

                                    Päiväni samanlaisia, ei
                                    vaikka voisin helposti mieletää, tuntea.
                                    Mielialani vaihtelee sairaudet rikkana rokassa.
                                    Hoitajien vipellys, aamun työtouhut jättää
                                    usein sanat lyhyeen, keskustelu ei kanna.
                                    En sanoisi hukatuksi ajaksi ihmisyys jää
                                    hetkistä huoneeseen.
                                    Onneksi oma sänky lähellä siihen ojentautuessa
                                    unhoittaa päivät.
                                    Harmi, huonetovereista ei saa jutunjuuren vääntäjää.
                                    Vähään tottuneena ei paljosta kaipaa.

                                    Sisimpääni lämmittää aurinkoiset päivät.
                                    Päivät keväästä syksyyn istua parvekkeella.
                                    Antaa valon, lämmön syväytyä sydämmeen.
                                    Olla pienessä puistossa kevätkesäisen päinvän
                                    hetkessä omenan kukkien aikaan.
                                    Lepuuttaa itseään, kuunnella tuulen kuisketta
                                    kertomuksia menneistä ajoista.
                                    Ihailla tammien, vaahteroiden vartaloita
                                    antaa varjon viilentää.
                                    Silmälle ilona lintujen keväiset touhut
                                    vihreys ja kukkien värit.
                                    Nostaa mieleeni muistoja oman kodin elosta.

Vanhainkoti

                                             Tuo kivitalo mäellä kartanon
                                              kätketty kauneus ympärilläään.
                                              Vanhainkoti kohta vanhuuteensa
                                              vetäytyvä.
                                              Katso taloa, kuuntele pihapuiston
                                              puita niin ymmärrät kuiskeen.
                                              Astu sisälle, menneisyys tulee
                                              vastaa sinua tässä ajassa.

                                              Omaleimainen kodikkuus,
                                              tilojen pienuus aikansa asujille
                                              lattioilla liikkujille tarkoitetut.
                                              Ennen käytävillä kaikui puhe
                                              omatoimisten menijäin askeleet.
                                              Muuttunut on aika
                                              hoitajien työ ja meno äänimaailmaa
                                              antaa.

                                              Menneisyys, nykyisyys samoilla seinillä.
                                              Huoneisiin kirjoitetut elämät.
                                              Lattioilta lakaistut ikkunoilta
                                              poimitut tarinat.
                                              Monet hoitajien muistiin painuneita.
                                              Viimeisen kodin antanut
                                              elämästä hitaasti hiipujille..
                                              Rinnalle lasketuin kukkasin.

Kävelykeppini tai .....

                                                     Olet tukeni,
                                                     olemme kulkeneet
                                                     pitkän taipaleen
                                                     yhdessä.
                                                     Koettu monia
                                                     asioita astellen
                                                     ylämäistä..........
                                                     ............alamäkiin.
                                                     Liukasteltu
                                                     kuoppia kierrellen
                                                     sinuun tukien
                                                     selvinnyt.

                                                     Olet rakas
                                                     en halua
                                                     menettää sinua.
                                                     Siksi puristan/likistän
                                                     tiekemmin.
                                                     Saan varmuuden
                                                     elonpoluille.
                                                     Joka aamu
                                                     löydän sinut
                                                     viereltäni.

                                                     Kävelykeppini tai...........