Toinen yö seitsemästä
Raportti yökölle.
Istun, kuunnellen puolikorvalla
iltahoitajaa ja itseäni.
Edellinen yö ajatuksissa.
Kosketuksen hunnut
kiertävät tunteissa.
Havahdun viimeisten
napsahdusten ääniin.
Näppäimistöltä poistuneet
sormet lepäävät. Hoitajat
poistuvat illan valoisuuteen.
Jään yövuoroon
mietteineni.
Kierrän osastolla,
puheensorina kantautuu
käytävälle. Kaiku kertaa
äänenvoimaa. Levoton
yö aistittavissa.
Viimeiset lääkkeet jaettu.
Odotan hämäryyden
rauhoittavuutta. Töiden
kutsu, unohdan muut hetkeksi.
Odotusta.
Kello käy, yön aikajana
kohti aamua. Viisareiden
raksutuksen tahti. Puhe
vaimentunut lähelle hiljaisuutta.
Käynnit vielä valvojien
luona. Kissan jälkiä
seuraten.
Huoneeseen astuttuani kysyn,
miksi valvot?. En tarvitse sinua
enää, vastaus hämäryydestä.
Olen hiljaa. Katson
unipainanteita poskilla. Poistun
ajatellen vastausta. Järjellistä
tai ei.
Vaalentuvat puiden latvukset.
Yön ote kirpoamassa aamulle.
Melkein äänetöntä vain minä
häiritsen tätä tilaa.
Aukaisen kuistin oven.
Yöraikkaus pyyhkii poskipäitä.
Katoaa ilmastointi putkien
huminaan.
Kuljen ohitse nyt tyhjän
huoneen. En avaa ovea.
Ajatukset pysähtyvät,
kertaavat edellisyötä.
Katson johonkin ajattomaaan
En näe tiedän olevan.
Jäähyväiset hänelle. Loppuyö
luisuu aamuun. Muutama sana
lehtiölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti