Viimeinen yö
Ilta. Aamukankeus jäsenissä
herättelee. Väsymys painaa
patjaa vasten. Kaikki minussa
nukkuu, silmät auki
Seitsemännen yön vääjäämätön
kutsu. kaikessa elän ja
huomisessa.
Saapuessani osastolle.
Portaikossa vastaan laskeutuu
rauhallisuus. Huokaus,
tietoisuus yön hiljaisuudesta
rekistöröityy aivossa.
Aloitan työsarkani
vain vapaan tietoisuus
liikehtii minussa.
Kuulo rekisteröi osaston
äänettömyyttä. Kolahdus
jossain herättää aistit.
Muutama askel käytävälle.
Katsekierto osastotiloissa
ei selittävää. Kolahdus,
avoimen ikkunan suunnalta.
Iltayön tuuli ikkunanpuitteissa.
Ei muuta.
En sulje ikkunaa. Jään
yöraikkaan tuulen kosketuksseen.
Keskiyönkonsertti liukuu
ilmassa. Kissa istuu parkkipaikalla
autojen välissä.
Yö kulkee raiteella.
Aika jarruttaa kelloa.
Viisarit pysäköity 01.30.
Hiljentynyt kaikkeus sisällä
ulkona. Hämärän äärimmäisyys
hartioilla. Ajatukset steppaavat
katonrajaan kadoten valaisimiin.
Keskiyönkieerto, äänettömyys
väistää minua poimien kenkien
kopinan, takanai. Kahvitauolla
vapaiden ilmapiiri istuu
kolmannella tuolilla. Odotus
Tunkeutuu soluihin kadottaa
ajatukset aamun tuollepuolen.
Aamuun yksi kolmannes,
varjot siirtyvät varjoihin
muistoksi. Valonlisäys virkistää
hetkeksi. Yölaulajat vetäytyneet
estraadilta vihreyteen, aplodeitta.
Viimeiset katseet huoneisiin.
Edessä yön kertaus. Aurinko
lisää wattejaan. Kello sirtää aikaa
aamutyöntekijöille. Yötyön
viimeiset rippeet karistan
pukukaapin uumeniin
viikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti