maanantai 2. heinäkuuta 2012

YKSI YÖ SEITSEMÄSTÄ

                                      Yksi yö seitsemästä.
                                      Osaston hiljentynyt
                                      käytävä, puolivaloilla.
                                      Alkuyön hiipuva
                                      levottomuus kadoten
                                      hiljentyvien huoneiden
                                      seinille. Yksinäinen
                                      kulkija etsii muistia,
                                      kotia elää muistoissa.

                                     Tyhjentynyt käytävä
                                     vain omat ääneni
                                     kulkevat edelläni.
                                     Aistin tavanomaisuu-
                                     desta poikkeavaa, silti
                                     tuttua. Voimistuva tunne,
                                     en ole yksin. Ketään ei
                                     näy. Toinen osasto
                                     hoitajan askeleet,
                                     kuulolla.

                                     Kierto ennen kahvia.
                                     Pysähdyn nukkuvan
                                     luona. Kuuntelen
                                     kevyttä hämäryyden
                                     sisään katoavaa hengitystä.
                                     Poistun huoneesta,
                                     vilkaisten nukkuvaa
                                     ennen oven sulkeutumista.
                                     Katseita yön sineen.
                                     Ymmärrän seuralaiseni
                                     yössä.

                                     Aamun taivaalle kurottuva
                                     valo.............hiljaisuus. Aistin
                                     yön vieraan, tuon hiljaisen
                                     kulkijan. Tuli ajallaan, kosketti
                                     omaansa. Vei ihmisyyden
                                     ajattomuuteen, aamun valoon.
                                     Muistoksi jäi keho, tyhjä
                                     asunto. Taitoin kukkaset,
                                     aamun keltaiset.Laitoin
                                     rinnalle, sydämmen
                                     kohdalle.
                               

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti