Makailen olohuoneessa,
arabikuvioinen matto
allani.
Olen........ääneti.
Katson huonetta
tästä perspektiivistä
ja
kuuntelen.........lattiaa.
Läheltä,
jostain näkökentän
saavuttamattomista.
Kantautuu tuhinaa,
kevyttä töminää,
lähestyen.
Pieni hymysuu,
vilkassilmä
nappulasarjan neliveto
porhaltaa luokseni
katse leiskuen.
Teräväkyntiset sormenpäät
kaivautuvat paitaani.
Haparoivat jalat
ojentautuvat
keinuen epätahtiin
matkalla........päälleni.
Ähellystä, tuhinaa
ennen kuin pikameniä
köllähtää vatsalleen
vatsalleni.
Katsoo suoraan
minua............nukahtaa.
Kaksi maailmankaikkeuden
ääriviivojen ihmettelijää
lattialla.
Tuo maailma yläpuolella.
Kevät 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti