Puistotie,
levähdit penkillä.
Aamun eleettömyydessä liikkuivat
sinun ja lastesi äänet.
Elämän moninaisuus kysyi,
menneistä.
Päiväsi usein keräytyivät rullalle,
piikkilankoina.
Ajatuksissasi,
et huomannut
ojentuvia käsiä, multasormisia.
Sinistä ja valkoista
kukat kevään sinulle toivat.
Nostit polvillesi vipeltäjät
Katsoit heidän silmiin,
huomiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti