Poimin lehden, syysvärikylläisen.
Nostin joukosta pudonneiden.
En tiedä miksi kai väriloiste kiehtoi.
Vein tasolle silmien katsoin hetken
kerran pidempään.
Kohotin vasten sineä, aurinkoa
kohti valoa kirkasta elämän aloittajaa.
Katsoin vastavaloon lävitse lehden.
Kirkastui värisyvyys lehtisuonten eheys
katkennut yhteys.
Kaikki muistutti elämääni
elettyjen päivien kokemuksia.
Päättyneitä hetkiä ihmissuhteissa
rikkautta eilen, tänään ymmärrettyä.
Laskin takaisin mistä otin
paikkaansa yhteyteen
en yksinäisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti