Talven alla
Hyhmä kiirii hangella
kylmenevä ilma puhuu puilla
pauke kaikuu, pienimmillekin korvissa
havahtuu oksilla torkkujat
kuusihavuston kätköihin ei yllä
pyörösilmäisen katse kääntyy
pää kiertyy olan yli, pellon suuntaan.
Hangella hyppii valkea aave
parijäljet vievät ojan penkalle
salamana pujahtaa koloonsa,
kurkkaa kerran, kaksi
piiloutuu alle turpeen.
Kohoaa päivän lämpö ylös ilmapyörteeksi
latvaoksilla viivähtää hämärällä
hyvästi jättää, heinätupsut nuokkuvat.
Lumen alta maan pinnalle puikkelehtii
tunneleista aukolle
nietoksen katveesta pilkistää kuono
nuuhkii, viikset värinöi
ei näe vaaraa, oksanhangella
kosteikon korsistolle etsiytyy.
Taivaalla purppuroi saattaa matkaajan.
