Aamu kaatuu sängylle
häivähdys heräämisestä ympäröi luomia
ilmakuplat hajautuvat kupin reunamille
lusikka kiertää vastamyötäisesti aikansa
kilinä kirpoaa korvalehdiltä
mieli horrostaa unissa
ajatukset eivät levähdä juna matkaa yössä
kiskoliitokset musisoivat kolkkoa aariaa
vaunussa hiljennyt puhuminen
väsyneet päät nuokkuvat menon myötä.
vilkaisuja seurana kehittyvässä hetkessä
mietteet pyrähtävät vieressä istujan viereen
Katseensa tatuoituu näkömuistiin
pää painahtaa olka myötäytyy uneen
töytäisy aamuiseen nukahtajaan
kahvi tuoksuu
unikääreiset luomet raottuvat
silmät
heippa nähdään
asema kuhisee kengänpohjat kuuntelevat asfalttikaikuja.
maanantai 25. syyskuuta 2017
Häpeä
Sirotellut sanasi täydellisyys
ilma vetäytyi huoneesta
huulten liike ilmaisi jatkuvuuden
itseilmaisun huipentuma vaahtosi
et huomannut tyhjiötä
yksi kääriytyi kokoon
alakatseiset silmäilyt liittyivät lattiaan
harmaus kasvoi tummemmaksi
leuka painui rintaan
ilmeettömyys pukeutui kasvoille
pyyhkäisy kämmenselällä
kurtistunutta otsaa
veit tunteen .......häpeå........ takataskuun
olitte lokeroissanne avoseinien sisällä.
Hän ei huomannut mitään.
ilma vetäytyi huoneesta
huulten liike ilmaisi jatkuvuuden
itseilmaisun huipentuma vaahtosi
et huomannut tyhjiötä
yksi kääriytyi kokoon
alakatseiset silmäilyt liittyivät lattiaan
harmaus kasvoi tummemmaksi
leuka painui rintaan
ilmeettömyys pukeutui kasvoille
pyyhkäisy kämmenselällä
kurtistunutta otsaa
veit tunteen .......häpeå........ takataskuun
olitte lokeroissanne avoseinien sisällä.
Hän ei huomannut mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)