Ensirakkaus

                                        Aamu kaatuu sängylle
                                        häivähdys heräämisestä ympäröi luomia
                                        ilmakuplat hajautuvat kupin reunamille
                                        lusikka kiertää vastamyötäisesti aikansa
                                        kilinä kirpoaa korvalehdiltä
                                        mieli horrostaa unissa
                                       
                                       ajatukset eivät levähdä juna matkaa yössä
                                       kiskoliitokset musisoivat kolkkoa aariaa
                                       vaunussa hiljennyt puhuminen
                                       väsyneet päät nuokkuvat menon myötä.

                                       vilkaisuja seurana kehittyvässä hetkessä
                                       mietteet pyrähtävät vieressä istujan viereen
                                       Katseensa tatuoituu näkömuistiin
                                       pää painahtaa olka myötäytyy uneen
                                     

                                       töytäisy aamuiseen nukahtajaan
                                       kahvi tuoksuu
                                       unikääreiset luomet raottuvat 
                                       silmät
                                       heippa nähdään
                                       asema kuhisee kengänpohjat kuuntelevat asfalttikaikuja.

Häpeä

                                                     Sirotellut sanasi täydellisyys
                                                     ilma vetäytyi  huoneesta
                                                     huulten liike ilmaisi jatkuvuuden
                                                     itseilmaisun huipentuma vaahtosi
                                                     et huomannut tyhjiötä

                                                     yksi kääriytyi kokoon
                                                     alakatseiset silmäilyt liittyivät lattiaan
                                                     harmaus kasvoi tummemmaksi
                                                     leuka painui rintaan
                                                     ilmeettömyys pukeutui kasvoille

                                                     pyyhkäisy kämmenselällä
                                                     kurtistunutta otsaa
                                                     veit tunteen .......häpeå........ takataskuun
                                                     olitte lokeroissanne avoseinien sisällä.
                                                   
                                                     Hän ei huomannut mitään.

Haaveita

                                      Haavekuvilla haihtuva ilme
                                      vuosikierron kolmeneljännes puhtaat sivut
                                      asemasalissa odottajan kumartunut hahmo
                                      tyhjyyys piiloutuu pölyhiukkasiin

                                      mielen sarat täyttyvät odotuksesta
                                      aivopoimujen kylkivaot siloittuvat
                                      oikeassa olon mielikuvilla
                                      aika raksuttaa viisareiden jäljessä

                                      ikirakkaus tunne kylvää lupauksia
                                      puhelimessa muuttumattomaan ilmapiiriin
                                      iltaisin lasiin upotettu aurinko loistaa
                                      kirkastaa itsetunnon riutuneet värit

                                      ajatusten suunta jatkaa suoraa
                                      muutos purjehtii tyventä kölittä
                                      salissa hämäryys syttyy katkaisijasta
                                      lippuluukulla kellastunut ilmoitus
                                      lippuja entiseen ei myydä

Kannolta......

                                Kannolta......................
                                             
                                                  Kannolta katsottuna
                                                  menneisyys näyttää läheisyytensä
                                                  ajantaju pölyttyy sarkoihinsa
                                                  kyntömestarin muistikuvat  kirjautuvat
                                                  arkistomapin sivuille uinumaan.

                                                 Kannolta katsottuna
                                                 lähti
                                                 jätti väärin pysäköidyn suhteensa
                                                 umpioidut tunteet elivät tyhjiössä
                                                 arki vain ruikutti harmautta.

                                                 Kannolta katsottuna
                                                 erkautuivat raiteet vaihteettomat elämät
                                                 irtautui tatuoitu rakkaus
                                                 ymmärtämään
                                                 viime pisaran putoamisen.

                                                 Kannolta katsottuna
                                                 lähti toivo jäi toivottomuus
                                                 talvivihreä ruoho kurkistaa lumettomuudesta
                                               
                                                 Kääntyy vieraskirjan nimetön sivu.