Paperilyhdyt

                                           Kuljemme.
                                           Iltavalon suuntaan.
                                           Polkua kastekosteista
                                           kohti joenrannan laituria.
                                           Poistuva ilta kajastuu pilviin.
                                           Valo muuntuu hämäryydeksi.

                                           Astumme laiturille.
                                           Harmaat, rusoutuneet laudat
                                           narahtavat kosketuksesta.
                                           Istumme, vesi hengittää
                                           kosteutta jaloille.

                                           Hiljaisuus ympärillämme,
                                           kuuntelee.
                                           Kuunvalo verhoutuu harsopilville.
                                           Paperilyhtyjen aika.
                                           Oranssi valo taittuu veden pinnalle.

                                           Nostamme lyhdyt yötä kohti.
                                           Liekin lepattava sydän kasvoilla.
                                           Luemme paperiin kirjoitetut sanat.
                                           Laskemme lyhdyt virtaan.

                                           Katseet etääntyvissä valoissa.
                                           Illan tummuus puhuttaa.
                                           Sormien puristuva yhteys.
                                           Kertoo sanoitta tunteet.


                                          

Syyskesä

                                            Syyskesän keinunta viljantähkillä.
                                            Kädet hieraisevat tähkiä.
                                            Vihneet lennähtävät tuuleen.
                                            Melkein kypsät jyvät kämmenellä.
                                            Puuskainen tuuli taivuttaa kellanvihreää
                                            kauraa.

                                            Varpusia pyrähtää kaurapellon
                                            uumenista pajuryteikön suojaan.
                                            Haarapääskyjen taiturointia pellon
                                            yllä syysmuutton edellä.
                                            Pyöräurainen tie pölyää askelten
                                            jälkeen.

                                            Helleraja lähentyy lämpömittarissa.
                                            Kämmenselkä pyyhkäisee hikeä otsalta.
                                            Maa hikoilee lämpöä ylöspäin.
                                            Pilvipouta haihtuu taivaan tuuliin.
                                            Hepokattien kosintasiritys piennarheinikossa.
                                            Mieli odottaa sadetta.
                                            Syyskesä alkaa mätäkuuna.
                                            Elokuu jatkaa kesää syksymmäksi.

                                           

Lehdossa

                                          Sateen ropinaa lehdillä.
                                          Aika asettautuu paikoillensa.

                                          Ajattomuus asuu kaikkialla.
                                          Hiljaisuus laskeutuu jyrkänteeltä
                                          vesirajaan.

                                          Lehtoon kätkeytyy puiden henki.

                                          Tuulenvire avaa keskustelun.
                                          Lehvästöissä hentoista kahinaa.

                                          Vanhat jalavat hengittävät kuorenraoista.
                                          Puiden kuiskeet kaikuna järvellä.
                                     
                                          Elämä jatkaa huomaamatonta kulkuaan.
                                          Lehto huokaa aikaa mennyttä nykyistä.



23.7 .13   Torholan luolan maisemissa.

Pihatiellä

                                             Pihatiellä
                                                       kivien rapina
                                                       kenkien alla.
                                             Kolmen
                                                       astelian katseita
                                                       tienreunaheinikon kätköihin.
                                             Iltapäivä
                                                       varjot avaavat
                                                       tietä illalle.
                                             Taitan
                                                       timotein pähkäpäät
                                                       heinikosta kahdelle.
                                             Poimijain
                                                       pienet sormet
                                                       kiertyvät hennolle heinälle.
                                             Piilossa
                                                       heinikon kätköissä
                                                       kurkistaa puna.
                                            Askel
                                                       minun yksi
                                                       monta lyhyttä innostunutta.
                                            Hehkuu
                                                       poskipäät, silmät
                                                       etsivät mansikoita  punakesää.
                                            Poimivat
                                                        sormet näppärät
                                                        suuhun  heinään sormenpäät punaiset.
                                            Kädet
                                                        tahmaiset kantaa
                                                        täyteistä heinää.
                                           Varjoon
                                                       pihakiville istumaan
                                                       syödään, kysymyksiä monta.
                                           Hetket
                                                       nuo mansikoista
                                                       mieleen aika antaa.

Tänään tässä

                                               Mietin
                                               Mikä saa meidät etsimään
                                               elämää muualta.
                                               Muualta lyhytkestoisista
                                               elämyksistä, joista jää
                                               vain kokemuksia tyhjyyteen.
                                               Miksi.

                                               Miksi.
                                               Ihmiset, siis me, haemme niistä
                                               elämäämme katetta., hetkeksi.
                                               Oikopolkuja ohitse itsemme
                                               kaiken etsimämme.
                                               Kun tarjolla on kestävämpää.
                                               Miksi.
     
                                               Miksi.
                                               Emme hae itsestämme elämää.
                                               Elämää, joka vie lävitse tunteiden.
                                               Ei jätä kyynelittä.
                                               Itsetuntoa kolauksitta.
                                               Tunnetta olla eksyksissä itsestään.
                                               Haemme vain elämän pikaruokaa.
                                               Miksi.

                                               Miksi.
                                               Emme palkitsisi itseämme
                                               hyppäisi tähän itsetuntemuksen junaan.
                                               Mennä ohitse pääteaseman, jota ei ole.
                                               Oppia tuntemaan itsemme
                                               toiselta sivulta syvemmin.
                                               Antaa peilikuvantaustalle elämää.
                                               silloin lyhytkestoiset kokemuksia
                                               ei hukata elämättömyydelle
                                               tienviitoiksi.